Post by Forte on Mar 5, 2019 12:44:46 GMT 2
Nimi: Vesper
Ikä: 3 vuotias
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Koirasusi
Klaani/Asema: Sito. 1. porras - upseeri
Ääni: Vähän käheä ja sarkastinen Trevor Belmont
Maine/Vaikutelma
Vesperin ensivaikutelma on se, mitä voisi näin ihmistermein kutsua sanalla "gothic". Hänellä on laumassa jokseenkin kummajaisen, vaikkakin harmittoman sellaisen, maine. Yleensä muut laumassa kyllä sietävät häntä, ovat ihan ystävällisiä, mutta eivät erityisemmin hakeudu hänen seuraansa, ellei erikseen ole asiaa. Hän ei ensisilmäyksellä näytä ihan hirveästi välittävän mistään ja kenestäkään, enemmän vain tarkkailee ja huomioi. Vesper voi olla hiukan sarkastinen, mikä saa osan vähän hämmästymään. Mutta kuten sanottua, hän on aika harmiton, ja lauma tietää sen. Vesperillä on kuitenkin taitoja, mitä he arvostavat.
Ulkonäkö
HUOM! Kuva kertoo värit, ei ruumiinrakennetta.
Väritykseltään Vesper mustavalkea. Hänen pohjavärinstä on musta, ja hänellä on lähes koko selän leveydeltä, korvien välistä hännänpäähän valkea alue. Selän kohdalla raita on hieman "valunut" tehden pystyraitoja selän kohdalle. Lisäksi tassut ovat valkeat. Silmien väri on indigo.
Vesper ei ole suurin mahdollinen koirasusi, mutta on hän melko suuri. Säkäkorkeutta on 70cm, ja hän on suhteellisen roteva. Susimaista rotevuutta hieman pehmentää hänen koirapuolensa, joka tulee malamuuttia tai huskya muistuttavalta työkoiralta. Ulkonäöllisesti Vesper on kuitenkin tasapainoinen. Etuosa on jykevä, ja takajalat vahvat, kuin tehty puissa hyppimiseen. Hänellä on suora, pitkä selkäranka, ja pitkät raajat. Tassut ovat kapeat, jopa sirot, samoin pään muoto. Veikeää kyllä Vesperin häntä on kaartunut kippuralle, kuten joillain koirilla. Kuumina kuukausina varsinkin Vesper on jopa hoikan näköinen, mutta talvella suurin osa hänestä on paksua talvikarvaa, mikä tuo heti 10 kiloa lisää, ainakin ulkonäölliesti. Vesperin karva on karkeaa ja säänkestävää, hän selviää melkeinpä missä tahansa.
Vesper on tehty enemmän lähitaisteluun kuin juoksemiseen. Hänellä on hiukan pidempää karvaa juuri kaulan ja niskan seudulla, jottei siitä saisi hampailla niin hyvin läpi. Metsästyksessä ja taisteluissa iso koko ja kestävyys ovat hyödyksi, sillä Vesper yleensä kaataa vastustajan ihan vain voimalla.
Luonne
Vesper on omanlaisensa. Hän on lievästi erakko, hitusen viileä ja viihtyy laumassakin omissa oloissaan, eikä hän hirveästi ilakoi, hypi ja pompi, vaan säilyttää aina vähän sarkastisen ja seesteisen asenteensa. Mutta ainakaan hän ei ole ilkeä, lähinnä vain härnää sanoillaan ja huomautuksillaan, muttei halua satuttaa ketään omasta laumastaan. Vesper ei yritä miellyttää ketään, ja välttelee kaikenlaisia konflikteja, mieluummin vain antaen olla kuin lähtisi vakuuttelemaan ketään omista mielipiteistään. Hän antaa lähinnä muiden vain olla, eikä koe suurtakaan tarvetta todistella itseään kenellekään. Mahdollisen ystävän täytyy vähän nähdä vaivaa, jotta saisi Vesperin huomion.
Mutta tällainen hän on lähinnä vain lauman sisällä, niiden seurassa, joihin voi luottaa ja jotka ovat perhettä. Vesper voi heidän kanssaan olla oma itsensä. Mutta ulkopuolella tilanne on toinen. Liikkuessaan maastossa, Vesper on valpas ja valmis reagoimaan aina. Metsä on hänelle koti, hän osaa hyödyntää sitä ja toimia luonnon vaatimalla tavalla. Hän haluaa suojella omiaan, oli miten sarkastinen tahansa, niin ainakin Vesper on äärimmäisen laumauskollinen. Lauma on koti, lauman vahvuus on koirissa, ja koirien vahvuus laumassa. Johtajan käskyt ovat aukottomia, ja Vesper toimii niiden mukaan. Toki, kohdatessaan toisen lauman jäseniä, Vesperin ensimmäinen reaktio ei ole hyökätä, vaan ottaa tilanteesta selvää ensin, mutta hän on valmis puolustamaan laumaansa viimeiseen asti. Hän kuitenkin aina aloittaa puhumalla. Vesper ei henkilökohtaisesti vihaa mitään tai ketään, ei laumaa kokonaisuudessaan, vaan yksilöitä, jotka ovat tehneet jotain väärää.
Erikoinen piirre Vesperissä on hänen lievä uskonnollisuus, jos niin voi sanoa. Hän uskoo vakaasti ympärillä eläviin henkiin ja esivanhempiin, ja hän etsii aina välillä merkkejä ja enteitä (vaikka ne eivät aiheuttaisi edes mitään), jotka näyttävät mahdollisesti hyviltä tai huonoilta. Myrskyt ovat pahimpia, ne saavat Vesperin melkein paniikkiin, hänen pelätessä henkien kostoa. Hänellä on muutenkin hyvin vahva side metsään, ja Vesper nauttii sen rauhasta ja turvasta.
Menneisyys
Vesper on emonsa puolelta susi ja isänsä puolelta koira. Isää hän ei ole koskaan tavannut, mutta eipä se ole ollut tarpeellistakaan. Heidän emonsa, Anda, oli osa Sitoa, mutta hän oli aina vähän erakko. Tuli ja meni laumassa, mutta viihtyi lähinnä itsekseen, jossain lauman rajoilla. Naarassusi halusi myös synnyttää pentunsa rauhassa, ja hakeutui sen takia omilleen. Keskellä metsän synkitä ja suojaisinta osaa naarassusi synnytti neljä pentua. Corbin, Oberon, Theron ja Vesper. Metsästä tuli koti ja suoja, se opetti nuoria poikia, miten metsässä eletään ja liikutaan, miten siltä sai apua ja parhaat piilot. Aluksi Vesperin elämä oli oikein mieluisaa, emo toi ruokaa ja pennut keskittyivät nahistelemaan ja leikkimään keskenään. Tätä jatkui ensimmäiset kuukaudet, ja Vesper solmi vahvan suhteen veljiinsä. Heidän emonsa tiesi, että pian olisi aika viedä pennut takaisin laumaan ja tutustuttaa heidän tapoihin, mutta hänen mielestään ei ollut mikään kiire.
Kuitenkin kaikki muuttui eräänä yönä. Nimittäin Vesperin perheen koti oli rakennettu kaatuneen puun juurakkoon, ja rankkasateet saivat pesän melkein romahtamaan veden ja mudan painosta. Emo päätti äkkiä viedä jälkikasvunsa muualle suojaan. Pennut olivat alle vuoden vasta, kun heidät pakotettiin kodistaan. Naarassusi lähti viemään pentuja läpi rankkasateisen ja myrskyävän ja pimeän metsän. Vesper oppi ensimmäisen kerran silloin henkien raivon, ja hän oli aivan kauhuissaan, miten metsästä oli tullut äkisti niin julma. Jopa oksia alkoi joissain vaiheessa tippua alas, ja heidän oli pakko yrittää turvaan joe yli kivikkoiseen maastoon. Emo arveli, että kivenlohkareet olivat tarpeeksi iso vastus myrskylle. Naarassusi itse hyppäsi helposti joen yli, ja rohkaisi pentujaan samaan. Theron oli rohkein, joten hän meni ensin, ja onnistui. Muut uikuttavat pikkuiset seurasivat pian perässä, kunnes jäljellä oli Vesper. Vesper valmistautui hyppyyn, mutta veden pehmittämä penger hänen allaan murtui, ja pentu putosi vuolaasti virtaavaan jokeen. Vesper kuuli emonsa hätääntyneen kutsun, muttei tapahtuman jälkeen nähnyt perhettään enää. Kenties he kuolivat tai jopa lähtivät omille teilleen, kerta Anda ei koskaan tullut takaisin.
Vesper oli jossain kohtaa saanut kivuttua ohi ajaneen puunrungon päälle, ja peloissaan ja kylmissään pentu ajelehti virran mukana, kunnes runko pysähtyi kivikkoon lähelle Sito- klaanin aluetta. Sieltä Vesperin löysi iäkkäämpi naaraskoira, joka oli varmaan joskus menettänyt omia pentujaan, sillä hän otti pikkuisen huostaansa. Kunhan Vesper oli saanut syötyä ja levättyä, hän kertoi, mitä oli tapahtunut. Izora tunnisti Andan, ja oli kovasti surullinen, kun ystävä ei tullutkaan takaisin, mutta hän otti joka tapauksessa pienen Vesperin hoiviinsa, kerta muut naaraat eivät näyttäneet olevan kiinnostuneita.
Alku kaksikon välillä ei ollut ihan helppo. Ensimmäiset päivät, jopa viikot, Vesper oli äärimmäisen sulkeutunut. Hän vietti aikaa yksin ja vain odotti emoaan ja veljiään. Vesperin onneksi Izoran kärsivällisyys oli lähestulkoon loputon, ja hän antoi pennun surra rauhassa, kunnes oli aika tehdä hänestä kunnollinen jäsen laumaan. Viimeistään, kun Vesper oli vuoden ikäinen, oli aika miettiä, mikä hänestä tulee. Nuoruudessaan Izora oli itse ollut metsästäjä, ja hän tiesi, että laumalle olisi hyötyä niin vahvasta yksilöstä, mitä Vesperistä kasvaisi. Izoran mielestä Vesper sopisi hyvin sotilaaksi. Aluksi ajatus tuntui jokseenkin epämiellyttävältä, Vesper ei oikein halunnut tehdä mitään, hän oli sulkeutunut ja vähän turhan ujo. Jälleen Izoran kärsivällisyys ja kyky vetää oikeista naruista muutti tilanteen. Hän puhui Vepserin kanssa pitkään kunniasta ja lauman suojelun tärkeydestä. Siitä, miten koira on lauma, ja lauma on koira. Sotilaana, Vesper voisi suojella muita ja estää sen, mitä hänelle itselleen tapahtui.
Oli kyseessä sitten Izoran viisaat sanat, vai halu tehdä jotain itsestään, Vesperiä alettiin kouluttaa sotilaaksi. Hän oli tarpeeksi kylmäpäinen, ja kylmä, kohdatakseen vihollisia, ja oppi nopeasti. Suru, mikä oli kalvanut Vesperiä, kanavoitui nyt taistelun opetteluun. Se sai nuoren koiran enemmän esiin kuorestaan, hänestä alkoi tulla, kuka hän todella oli. Vesper alkoi osoittaa jopa lempeyttä sekä omaa, sarkasmin kyllästämää kiintymystä kasvattiemoaan kohtaan. Izora oli niin ylpeä Vesperistä, vaikka se ilo oli lyhytaikainen. Nimittäin kun Vesper täytti 2, vanha Izora kuoli. Tällä kertaa tosin Vesper ei vaipunut suruun, vaan jatkoi sitä, mitä oli aloittanut, kunnioittaen Izoran muistoa. Vesper uskoo edelleen hänen perheensä olevan elossa, mutta vaikkei olisikaan, se ei kalvaa hänen mieltään. Edelleen Vesper on pikkuisen outolintu, mutta ainakin hänellä on taas perhe, koko lauma.
Taidot
Haju: 5/5
Näkö: 4/5
Kuulo: 3/5
Lihasvoima: 4/5
Puruvoima: 5/5
Nopeus: 2/5
Kestävyys: 3/5
Ketteryys: 2/5
Sorminäppäryys: 1/5
Uinti: 3/5
Vesper on loistava jäljittäjä, ja löytää saaliin kuin saaliin. Lauma arvostaa tätä ominaisuutta. Voimakas olemus tuo lihasmassaa ja puruvoimaa, mutta ottaa sitä nopeudesta ja ketteryydestä. Kestävyys on suhteellisen hyvä, Vesper jaksaa kyllä seurata saalistaan pitkiäkin matkoja, kunhan vauhti ei ole liian luja. Uiminen luonnistuu myös, mutta turkki ei ole veteen suunniteltu, eikä hänellä ole räpylöitä, kuten labradorinnoutajalla. Mitään ymmärrystä sorminäppäryydestä ja esineiden valmistuksesta Vesperillä ei ole.
Perhe:
- Urospennut Corbin, Oberon ja Theron (kaikki ovat vapaasti otettavissa hahmoiksi)
- Naarassusi Anda (vapaasti pelattavissa), ja kasvattiemo Izora (kuollut)
Ikä: 3 vuotias
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Koirasusi
Klaani/Asema: Sito. 1. porras - upseeri
Ääni: Vähän käheä ja sarkastinen Trevor Belmont
Maine/Vaikutelma
Vesperin ensivaikutelma on se, mitä voisi näin ihmistermein kutsua sanalla "gothic". Hänellä on laumassa jokseenkin kummajaisen, vaikkakin harmittoman sellaisen, maine. Yleensä muut laumassa kyllä sietävät häntä, ovat ihan ystävällisiä, mutta eivät erityisemmin hakeudu hänen seuraansa, ellei erikseen ole asiaa. Hän ei ensisilmäyksellä näytä ihan hirveästi välittävän mistään ja kenestäkään, enemmän vain tarkkailee ja huomioi. Vesper voi olla hiukan sarkastinen, mikä saa osan vähän hämmästymään. Mutta kuten sanottua, hän on aika harmiton, ja lauma tietää sen. Vesperillä on kuitenkin taitoja, mitä he arvostavat.
Ulkonäkö
HUOM! Kuva kertoo värit, ei ruumiinrakennetta.
Väritykseltään Vesper mustavalkea. Hänen pohjavärinstä on musta, ja hänellä on lähes koko selän leveydeltä, korvien välistä hännänpäähän valkea alue. Selän kohdalla raita on hieman "valunut" tehden pystyraitoja selän kohdalle. Lisäksi tassut ovat valkeat. Silmien väri on indigo.
Vesper ei ole suurin mahdollinen koirasusi, mutta on hän melko suuri. Säkäkorkeutta on 70cm, ja hän on suhteellisen roteva. Susimaista rotevuutta hieman pehmentää hänen koirapuolensa, joka tulee malamuuttia tai huskya muistuttavalta työkoiralta. Ulkonäöllisesti Vesper on kuitenkin tasapainoinen. Etuosa on jykevä, ja takajalat vahvat, kuin tehty puissa hyppimiseen. Hänellä on suora, pitkä selkäranka, ja pitkät raajat. Tassut ovat kapeat, jopa sirot, samoin pään muoto. Veikeää kyllä Vesperin häntä on kaartunut kippuralle, kuten joillain koirilla. Kuumina kuukausina varsinkin Vesper on jopa hoikan näköinen, mutta talvella suurin osa hänestä on paksua talvikarvaa, mikä tuo heti 10 kiloa lisää, ainakin ulkonäölliesti. Vesperin karva on karkeaa ja säänkestävää, hän selviää melkeinpä missä tahansa.
Vesper on tehty enemmän lähitaisteluun kuin juoksemiseen. Hänellä on hiukan pidempää karvaa juuri kaulan ja niskan seudulla, jottei siitä saisi hampailla niin hyvin läpi. Metsästyksessä ja taisteluissa iso koko ja kestävyys ovat hyödyksi, sillä Vesper yleensä kaataa vastustajan ihan vain voimalla.
Luonne
Vesper on omanlaisensa. Hän on lievästi erakko, hitusen viileä ja viihtyy laumassakin omissa oloissaan, eikä hän hirveästi ilakoi, hypi ja pompi, vaan säilyttää aina vähän sarkastisen ja seesteisen asenteensa. Mutta ainakaan hän ei ole ilkeä, lähinnä vain härnää sanoillaan ja huomautuksillaan, muttei halua satuttaa ketään omasta laumastaan. Vesper ei yritä miellyttää ketään, ja välttelee kaikenlaisia konflikteja, mieluummin vain antaen olla kuin lähtisi vakuuttelemaan ketään omista mielipiteistään. Hän antaa lähinnä muiden vain olla, eikä koe suurtakaan tarvetta todistella itseään kenellekään. Mahdollisen ystävän täytyy vähän nähdä vaivaa, jotta saisi Vesperin huomion.
Mutta tällainen hän on lähinnä vain lauman sisällä, niiden seurassa, joihin voi luottaa ja jotka ovat perhettä. Vesper voi heidän kanssaan olla oma itsensä. Mutta ulkopuolella tilanne on toinen. Liikkuessaan maastossa, Vesper on valpas ja valmis reagoimaan aina. Metsä on hänelle koti, hän osaa hyödyntää sitä ja toimia luonnon vaatimalla tavalla. Hän haluaa suojella omiaan, oli miten sarkastinen tahansa, niin ainakin Vesper on äärimmäisen laumauskollinen. Lauma on koti, lauman vahvuus on koirissa, ja koirien vahvuus laumassa. Johtajan käskyt ovat aukottomia, ja Vesper toimii niiden mukaan. Toki, kohdatessaan toisen lauman jäseniä, Vesperin ensimmäinen reaktio ei ole hyökätä, vaan ottaa tilanteesta selvää ensin, mutta hän on valmis puolustamaan laumaansa viimeiseen asti. Hän kuitenkin aina aloittaa puhumalla. Vesper ei henkilökohtaisesti vihaa mitään tai ketään, ei laumaa kokonaisuudessaan, vaan yksilöitä, jotka ovat tehneet jotain väärää.
Erikoinen piirre Vesperissä on hänen lievä uskonnollisuus, jos niin voi sanoa. Hän uskoo vakaasti ympärillä eläviin henkiin ja esivanhempiin, ja hän etsii aina välillä merkkejä ja enteitä (vaikka ne eivät aiheuttaisi edes mitään), jotka näyttävät mahdollisesti hyviltä tai huonoilta. Myrskyt ovat pahimpia, ne saavat Vesperin melkein paniikkiin, hänen pelätessä henkien kostoa. Hänellä on muutenkin hyvin vahva side metsään, ja Vesper nauttii sen rauhasta ja turvasta.
Menneisyys
Vesper on emonsa puolelta susi ja isänsä puolelta koira. Isää hän ei ole koskaan tavannut, mutta eipä se ole ollut tarpeellistakaan. Heidän emonsa, Anda, oli osa Sitoa, mutta hän oli aina vähän erakko. Tuli ja meni laumassa, mutta viihtyi lähinnä itsekseen, jossain lauman rajoilla. Naarassusi halusi myös synnyttää pentunsa rauhassa, ja hakeutui sen takia omilleen. Keskellä metsän synkitä ja suojaisinta osaa naarassusi synnytti neljä pentua. Corbin, Oberon, Theron ja Vesper. Metsästä tuli koti ja suoja, se opetti nuoria poikia, miten metsässä eletään ja liikutaan, miten siltä sai apua ja parhaat piilot. Aluksi Vesperin elämä oli oikein mieluisaa, emo toi ruokaa ja pennut keskittyivät nahistelemaan ja leikkimään keskenään. Tätä jatkui ensimmäiset kuukaudet, ja Vesper solmi vahvan suhteen veljiinsä. Heidän emonsa tiesi, että pian olisi aika viedä pennut takaisin laumaan ja tutustuttaa heidän tapoihin, mutta hänen mielestään ei ollut mikään kiire.
Kuitenkin kaikki muuttui eräänä yönä. Nimittäin Vesperin perheen koti oli rakennettu kaatuneen puun juurakkoon, ja rankkasateet saivat pesän melkein romahtamaan veden ja mudan painosta. Emo päätti äkkiä viedä jälkikasvunsa muualle suojaan. Pennut olivat alle vuoden vasta, kun heidät pakotettiin kodistaan. Naarassusi lähti viemään pentuja läpi rankkasateisen ja myrskyävän ja pimeän metsän. Vesper oppi ensimmäisen kerran silloin henkien raivon, ja hän oli aivan kauhuissaan, miten metsästä oli tullut äkisti niin julma. Jopa oksia alkoi joissain vaiheessa tippua alas, ja heidän oli pakko yrittää turvaan joe yli kivikkoiseen maastoon. Emo arveli, että kivenlohkareet olivat tarpeeksi iso vastus myrskylle. Naarassusi itse hyppäsi helposti joen yli, ja rohkaisi pentujaan samaan. Theron oli rohkein, joten hän meni ensin, ja onnistui. Muut uikuttavat pikkuiset seurasivat pian perässä, kunnes jäljellä oli Vesper. Vesper valmistautui hyppyyn, mutta veden pehmittämä penger hänen allaan murtui, ja pentu putosi vuolaasti virtaavaan jokeen. Vesper kuuli emonsa hätääntyneen kutsun, muttei tapahtuman jälkeen nähnyt perhettään enää. Kenties he kuolivat tai jopa lähtivät omille teilleen, kerta Anda ei koskaan tullut takaisin.
Vesper oli jossain kohtaa saanut kivuttua ohi ajaneen puunrungon päälle, ja peloissaan ja kylmissään pentu ajelehti virran mukana, kunnes runko pysähtyi kivikkoon lähelle Sito- klaanin aluetta. Sieltä Vesperin löysi iäkkäämpi naaraskoira, joka oli varmaan joskus menettänyt omia pentujaan, sillä hän otti pikkuisen huostaansa. Kunhan Vesper oli saanut syötyä ja levättyä, hän kertoi, mitä oli tapahtunut. Izora tunnisti Andan, ja oli kovasti surullinen, kun ystävä ei tullutkaan takaisin, mutta hän otti joka tapauksessa pienen Vesperin hoiviinsa, kerta muut naaraat eivät näyttäneet olevan kiinnostuneita.
Alku kaksikon välillä ei ollut ihan helppo. Ensimmäiset päivät, jopa viikot, Vesper oli äärimmäisen sulkeutunut. Hän vietti aikaa yksin ja vain odotti emoaan ja veljiään. Vesperin onneksi Izoran kärsivällisyys oli lähestulkoon loputon, ja hän antoi pennun surra rauhassa, kunnes oli aika tehdä hänestä kunnollinen jäsen laumaan. Viimeistään, kun Vesper oli vuoden ikäinen, oli aika miettiä, mikä hänestä tulee. Nuoruudessaan Izora oli itse ollut metsästäjä, ja hän tiesi, että laumalle olisi hyötyä niin vahvasta yksilöstä, mitä Vesperistä kasvaisi. Izoran mielestä Vesper sopisi hyvin sotilaaksi. Aluksi ajatus tuntui jokseenkin epämiellyttävältä, Vesper ei oikein halunnut tehdä mitään, hän oli sulkeutunut ja vähän turhan ujo. Jälleen Izoran kärsivällisyys ja kyky vetää oikeista naruista muutti tilanteen. Hän puhui Vepserin kanssa pitkään kunniasta ja lauman suojelun tärkeydestä. Siitä, miten koira on lauma, ja lauma on koira. Sotilaana, Vesper voisi suojella muita ja estää sen, mitä hänelle itselleen tapahtui.
Oli kyseessä sitten Izoran viisaat sanat, vai halu tehdä jotain itsestään, Vesperiä alettiin kouluttaa sotilaaksi. Hän oli tarpeeksi kylmäpäinen, ja kylmä, kohdatakseen vihollisia, ja oppi nopeasti. Suru, mikä oli kalvanut Vesperiä, kanavoitui nyt taistelun opetteluun. Se sai nuoren koiran enemmän esiin kuorestaan, hänestä alkoi tulla, kuka hän todella oli. Vesper alkoi osoittaa jopa lempeyttä sekä omaa, sarkasmin kyllästämää kiintymystä kasvattiemoaan kohtaan. Izora oli niin ylpeä Vesperistä, vaikka se ilo oli lyhytaikainen. Nimittäin kun Vesper täytti 2, vanha Izora kuoli. Tällä kertaa tosin Vesper ei vaipunut suruun, vaan jatkoi sitä, mitä oli aloittanut, kunnioittaen Izoran muistoa. Vesper uskoo edelleen hänen perheensä olevan elossa, mutta vaikkei olisikaan, se ei kalvaa hänen mieltään. Edelleen Vesper on pikkuisen outolintu, mutta ainakin hänellä on taas perhe, koko lauma.
Taidot
Haju: 5/5
Näkö: 4/5
Kuulo: 3/5
Lihasvoima: 4/5
Puruvoima: 5/5
Nopeus: 2/5
Kestävyys: 3/5
Ketteryys: 2/5
Sorminäppäryys: 1/5
Uinti: 3/5
Vesper on loistava jäljittäjä, ja löytää saaliin kuin saaliin. Lauma arvostaa tätä ominaisuutta. Voimakas olemus tuo lihasmassaa ja puruvoimaa, mutta ottaa sitä nopeudesta ja ketteryydestä. Kestävyys on suhteellisen hyvä, Vesper jaksaa kyllä seurata saalistaan pitkiäkin matkoja, kunhan vauhti ei ole liian luja. Uiminen luonnistuu myös, mutta turkki ei ole veteen suunniteltu, eikä hänellä ole räpylöitä, kuten labradorinnoutajalla. Mitään ymmärrystä sorminäppäryydestä ja esineiden valmistuksesta Vesperillä ei ole.
Perhe:
- Urospennut Corbin, Oberon ja Theron (kaikki ovat vapaasti otettavissa hahmoiksi)
- Naarassusi Anda (vapaasti pelattavissa), ja kasvattiemo Izora (kuollut)